Aprillipilojen parhaimmistoa

Kuten kaikki varmasti tietävät, eilen oli jälleen huhtikuun ensimmäinen päivä. Internet ja lehdet täyttyivät siis taas kerran aprillipiloista, suurin osa täysin surkeita, mutta joukossa tietenkin muutama hyväkin. Tänä vuonna parhaan järjesti Saksan suurseura Bayern Leverkusen, joka ilmoitti erottavansa valmentajansa Robin Duttin ja tilalle nousee suuri suomalainen, Sami Hyypiä. Niinpä, suomalainen, jolla ei ole valmentajakokemusta juuri ollenkaan, nousee muka kansainvälisen suurseuran vastuuvalmentajaksi. Oikeastaan se on aika huono pila. Hyvän siitä tekee se, että se oli totta, ei pilaa sittenkään. Järkyttävää, hienolla tavalla.

Nyt voimme siis ensimmäistä kertaa olla iloisia siitä, että joku suomalainen nousee valmentamaan oikeasti isoa seuraa. Virallisesti Hyypiä on "Teamchef", joka tarkoittaa sitä, että hän on käytännössä päävalmentaja ja vastuussa, mutta puuttuvien valmennuslisenssien vuoksi mukana on muodollisesti
apuna entinen nuorten joukkueen valmentaja Sascha Lewandowski, jolla puuttuvat tutkinnot löytyy. Tämä kaksikko siis luotsaa Leverkusenia kauden loppuun asti, kuka tietää ehkä myöhemminkin, jos homma lähtee kulkemaan.

Miten Hyypiä sitten päätyi tähän tilanteeseen? Nuorena Suomesta maailmalle ponnistanut maajoukkueen entinen kapteeni pelasi ensin pari kautta Hollannissa Willem II:ssa, josta hänet ostettiin vuosikymmenen ajaksi Liverpooliin. Liverpoolin punaisissa hän toimi myös kapteenina välillä ja voitti muun muassa Mestareiden Liigan. Peliuran viimeiset kaudet kuluivatkin sitten juuri Leverkusenissa, jossa Hyypiä oli erittäin suosittu pelaaja niin fanien kuin pelikavereidenkin keskuudessa, samoin kuin aiemmissa seuroissaan. Lopettamisen jälkeinen aika on kulunut Suomen a-maajoukkueen valmennustiimissä ja hänellä on myös ollut pieni rooli Leverkusenissa.

Päävalmentajuus isossa seurassa on erittäin suuri hyppäys eteenpäin ja voidaan hyvinkin miettiä, onko Hyypiästä vielä siihen. Kokemusta ei ole, mutta hän tuntee joukkueen hyvin ja monet pelaajat ovat jo aiemmin kehuneet Hyypiän vaikutusta omiin uriinsa. Leverkusenin kausi on myös mennyt penkin alle ja loppukauden aikana paineet eivät ole kovin suuret, mahdollisuudet nostaa itsensä valmentajamarkkinoille ovat olemassa. Onnistumalla tässä tehtävässä Hyypiällä on siis halutessaan ensimmäisenä suomalaisena koskaan loistava mahdollisuus luoda ura kansainvälisenä huippuvalmentajana. Toki Suomessa on tälläkin hetkellä paljon muita hyviä ja kokeneita valmentajia, jotka ovat olleet lähellä, mutta kukaan ei ole koskaan saanut tällaista mahdollisuutta. Suomifutiksen kannalta olisi enemmän kuin hienoa, jos Hyypiä onnistuisi. Ehkä se nostaisi muidenkin valmentajiemme osakkeita maailmalla.

Laitetaan loppuun vielä vähän asiaa AC Oulusta. ACO:n pitäisi pelata keskiviikkona ensimmäistä kertaa Oulussa lähes kolmeen viikkoon, kun Jaro saapuu keskiviikkoiltana vieraaksi harjoituspeliin. Peli oli alunperin tarkoitus pelata torstaina, mutta pietarsaarelaiset pelaavatkin silloin, siis peräkkäisenä päivänä, Suomen Cupin ottelun Kemissä. Mielenkiintoista nähdä, kummassa pelissä Jaro käyttää parasta kokoonpanoaan.

Joko taas kohta mennään?

Niin kuin kaikki varmasti ovat huomanneet, pitkä, kylmä ja pimeä talvi alkaa jälleen olemaan ohi ja on aika kevään ja lähenevän kesän. Vaikka talvi on pitkä kaikille, kenellekkään se ei ole niin pitkä kuin suomalaiselle futiskannattajalle. Lokakuun lopusta ja kotimaisten sarjojen päättymisestä on tuhottoman paljon aikaa, mutta jonkun ihmeen avulla tästä tuskaisesta odotuksesta on jälleen kerran lähes selvitty. Veikkausliiga alkaa kahden viikon ja oululaisittain ajateltuna kiinnostavampi Ykkönen potkaistaan käyntiin neljän viikon kuluttua.  Piikkejä kammassa siis on vielä, mutta mitättömän vähän.

Toki talveakin on kulutettu mahdollisimman paljon futiksen parissa. Telkkarista voi katsoa eurofutista melkeinpä niin paljon kuin vaan jaksaa, seurat pelaavat harjoitusmatseja hallissa ja ulkona pakkasessa. Ehkä syystäkin aliarvostettu Suomen Cup on pyörinyt käynnissä jo muutaman kuukauden ajan ja muutama Ykkösenkin joukkue on onnistunut putoamaan. Seuraavalla kierroksella mukana on jo osa Veikkausliigajoukkueista. Esimerkiksi Oulussa nähdään mielenkiintoinen peli, kun toissa kauden hopeamitalisti KuPS saapuu isäntäjoukkue AC Oulun, joka pudotti jatkosta paikallisvastustaja OPS:n, vieraaksi. Vieroitusoireet lievenevät näillä vähän, mutta mikään ei vedä vertoja sille hetkelle, kun kotimaiset sarjat käynnistyvät. Se on futiskannattajan joulu.

Oulun tilanne futiksen saralla on tällä hetkellä vähintäänkin mielenkiintoinen. Vaikka pääsarjajoukkuetta kaupungista ei löydykkään, kilpailutilanne löytyy. AC Oulu ja OPS tulevat kamppailemaan ensi kaudella kaupungin futisherruudesta varmasti aiempaakin tiukemmin, mikäli se on edes mahdollista. Edelliskaudella OPS päätyi sarjataulukossa toiseksi pisteen kolmanneksi selvinneen AC Oulun ohi. Oulun ykkösjoukkueeksi sitä on silti vähän hankala kutsua, olihan sen maaliero huonompi ja AC Oulu voitti kauden molemmat paikallisottelut, ensin 0-1 ja toisen murskaavasti 6-2. AC Oulu valmistautuu tähän kauteen huomattavan oululaisin voimin, osin taloudenkin pakottamana, kun taas OPS ilmeisesti luottaa jälleen vahvasti ulkomaalaisiin ja kasaa joukkueensa vasta juuri kauden alla, mikä varmasti heikentää sen iskukykyä kauden alussa. Aikasemmin ACO on ollut oululaisten keskuudessa huomattavasti suositumpi, muuttuuko voimasuhteet katsomon puolelle mihinkään tämän kauden aikana? Vähän hankaka uskoa.

AC Oulu on siis kasannut joukkueensa hyvin vahvasti kotikaupungin pojista ja miehistä. Oululaisten lisäksi melkein valmiissa joukkueessa on brasilialainen maalivahti, oululaistunut albanialainen laitahyökkääjä ja jo muutaman kauden Oulun ylpeyttä edustaneet  rovaniemeläisveljekset. Muuten pelaajat ovat oululaisen juniorituotannon kasvatteja. Joukkueessa on myös 8 (!) lupaavaa -93 tai myöhemmin syntynyttä nuorta, jotka vielä ikänsä puolesta voisivat pelata juniorisarjoissa. Monilla näistä lupauksista löytyy myös nuorten maaotteluja tililtään. Ei siis liene epäselvää kumpi oululaisseuroista on ainakin näin oululaisittain mielenkiintoisempi. Talven harjoituspelit ovat sujuneet vaihtelevasti, hienoja voitokkaita pelejä, mutta myös tappioita muutaman huonomman pelin seurauksena. Ja kuten jo aiemmin siis mainittu, KuPS saapuu Ouluun huhtikuun puolessa välissä Cupin kuudetta kierrosta varten ja Ykkönen käynnistyy Rovaniemen Keskuskentällä 28.4 RoPS:ia, toista "paikallisvastustajaa" vastaan. Oulu nuorella joukkueella ei ole ensi kaudella suurin nousijasuosikki, mutta taitoa riittää kärkipäähän asti ja pelit tulevat varmasti olemaan viihdyttäviä.

Ja vielä näin lopuksi vastaus otsikon kysymykseen: kyllä, kohta todellakin mennään!